Mieheni Jussi-Petteri (Pete) menehtyi toukokuussa 2025. Hän oli kertonut minulle, miten nuorena ”karkasi” sirkukseen. Hän pyrki Sirkus Finlandian orkesteriin basistiksi, mutta päätyi valkoiseksi klovniksi. Minulla on hämäriä muistoja, että olisin nähnyt televisiossa pätkän Finlandian klovneista ja imiettineeni valkoisen klovnin kuvauksellista profiilia. Se saattoi olla Pete, ainakin Peten profiili oli sellainen!
Pete myös innostui jonain sirkuskesänä fillaroimaan Finlandian perässä paikkakunnalta toiselle. Hän oli ostanut liksallaan silloin hyvälaatuisen vaihdefillarin, joka on edelleen minulla tallessa ja jota Pete käytti vielä, kun pystyi pyöräilemään neljä vuotta sitten.
Minä työskentelin Unionimedia-viestintäyrityksessä, jossa tuotettiin silloin EU:n komission Suomen edustuston Europa-lehteä. Kirjoitin siihen pitkän jutun Sirkus Finlandian menestyksestä, siitä miten se nousi konkurssien ja omaisuuksien myymisen jälkeen jälleen huipulle ja on nyt maailmalla yksi arvostetuimmista sirkuksista – ja miten kunnioitettu sirkusperhe Jernströmit ovat. Kävimme 1990-luvulla joka syksy (kun sirkus oli Järvenpäässä), lastemme kanssa Finlandian esityksissä, ja Pete aina etsi ison-Kallen eli Carl Jernström seniorin, joka sitten kuulumisten vaihtamisen jälkeen ohjasi meidät halvoille paikoille ilmaiseksi. Minäkin kehtasin hyödyntää tätä etua, koska olin kirjoittanut heistä. Kun iso-Kalle oli kuollut, kävimme vielä yhden kerran esittämässä Leenalle surunvalittelut. Leena ei oikein ehtinyt minuun tutustua, hän kyseli aina Peten ex-vaimosta, joka oli myös työskennellyt Finlandiassa. Minäkin ehkä kehtaisin uudelleen pyrkiä ilmaiseksi sisään, jos hakisin ensin ex-vaimon mukaan 🙂 Nyt olen sen verran huonoissa varoissa, eikä minulla aiemmin toiminut Smartum saldo käynyt maksuvälineenä, joten nyt onkin ollut pitkä tauko, että en ole sirkusta nähnyt. Sirkuskäynnit olivat meille ja lapsillemme aina häikäiseviä kokemuksia! Lapsemme odottivat niitä innoissaan. Heille piti tietenkin ostaa popcornit sekä sellaiset valaisevat led-lamput, joita säästeltiin aina jälkeenpäin. Kun kaikkien lasten lamput syttyivät salissa, tunnelma oli taianomainen jo silloin. Puhumattakaan esityksistä! Yksi ikimuistoisin taisi olla se tykinpiipusta lentänyt sirkustaiteiija – nimeä en muista! Sehän oli kuin Aku Ankasta, klassikko! Lapset olivat siitä aivan ihmeissään, joskin se oli myös pelottava ja jännittävä.
Iso kiitos sirkusmuistoista, ehkä näemme vielä!

Se oli vuosi 1988 kun näin Savonlinnassa Kitt-auton ja klovnin joka tupakoi edessäni. Sain valokuvia otetuksi muistoksi ja myös kuvan jossa pääsin Kitt-auton kuskin penkille istumaan, se oli upea auto.

Mikkeli. 11.7. hienot , taitavat esiintyjät. Sirkustirehtöörin osallistuminen ja juonnot olivat nyt mahtavia. Helppo oli seurata. Loistava tunnelma teltassa. Huippu juttu oli että toivomani 50 v. syntymäpäivä toivotukset tyttärelle ja hänen puolisolleen toteutettiin hienosti orkesterin säestyksellä ja tirehtöörin lausumana. Kiitos.

Olen käynyt vuodesta 2004 joka ikinen vuosi katsomassa esityksen tyttärieni kanssa. He ovat nyt 25- ja 27-vuotiaita.
Perinne on jatkunut ja tähän ovat liittyneet nykyinen puolisoni ja tytärpuoleni.
Joka vuosi ostan meille liput Tampereen tai Tampereen seudun näytöksiin. Ryhmäämme ovat liittyneet nyt myös tyttäriemme poikaystävät.
Yritän löytää sellaisen näytöspäivän, johon mahdollisimman moni meistä pääsee mukaan. Tänä vuonna meitä on tulossa seitsemän ja näytös on Kangasalan maanantai-illan näytös. Katsomo on aina A-katsomo ihan keskeltä ja rivi 5 tai 6 🙂
Yksi tyttäristämme ajaa Pohjois-Savosta saakka luoksemme Tampereelle näytöstä varten.
Olin iloinen, että myös pahimpana koronavuotena vuosittainen esitys maskien kanssa järjestyi. Näin sekään vuosi ei jäänyt meiltä väliin.
Nautin suunnattomasti taitavien artistien esityksistä, nauran klovneille, ihastelen ympärillä olevien pienten lasten reaktioita ja olen onnellinen nähdessäni perheemme aikuisten lasten tekevän samoin.
Sitähän sirkuksen taika on: elämyksiä juuri siinä hetkessä, filttereitä tai AI muokattua todellisuutta.
Kiitos koko Sirkus Finlandian väki teille työstänne Suomen sirkustaiteen eteen. Onnea ja menestystä tuleviin vuosiin!

Oli todella taikaa kun oli jänniä hetkiä Sirkus Finlandiassa.
Se on paikka minne aina haluaa mennä uudestaan.

Ei koskaan tiedä mitä voi tapahtua.
😊🤹‍♂️

Mieheni vei minut ensimmäistä kertaa sirkukseen, ja sen jälkeen en ole koskaan jättänyt esityksiä väliin – käyn joka vuosi, kun he tulevat Turkuun. Nyt minulla on teini-ikäinen tytär, ja pienestä pitäen olemme koko perhe yhdessä käyneet heidän esityksissään. Syntymäpäiväni on elokuussa, ja sen sijaan, että viettäisin tavallisen illan kotona, vien vieraani sirkukseen. Se tuo niin paljon tunteita ja rentoutumista läheisten ystävien seurassa. Kiitos paljon, että teidän yksikään esityksenne ei ole samanlainen kuin toinen!

Muistan miten jännittävää oli saada viedä omat lapset katsomaan Sirkusta. Ostin muistoksi tyttärelleni jonkun sen vuotuisen hittilelun joka oli paristolla toimiva sauva jonka yläpäästä roikkui johtojen päässä LED-valoja. Kun painoi napista, ne alkoi pyöriä ja valot syttyi. Näytti pimeässä hienolta!
Muiston teki IKIMUISTOISEKSI, kun tytär aikaa myöden oli kotona keksinyt nyppiä ne LED-valot pois!🤯😱😂 tämä lie ollut joskus ~2004?

80-luvun lopulla, vanhempieni oltua eronneet-muistan miten isäni käytti minua ja pikkuveljeäni sirkuksessa. Aitiossa istuimme ja ne tuoksut ovat edelleen muistoissa. Pop Corn, sahajauho (joskus lantakin vienosti pölähti…).
Muistan sina kotiin lähtiessä näytöksestä kun katsoin taakseni ja mietin "Miltä mahtaisi tuntua sirkuselämä tienpäällä…"

Oma tytär myymässä lippuja ns temppu kentäl 2012 kajaanissa

Oon käyny joka vuosi sirkussessa se on ollut mun oma perinne mutta en tänä vuonna pääsekään sirkukseen oon siis 11vuotias

Hiijop! Oon saanut olla mukana Sirkus Finlandian touhussa takapiruna nyt 14 vuoden ajan, kun ystäväni Tuomo Körkkö ja Tero Juopperi ovat olleet sirkuksen matkassa. Ehdoton kohokohta omalla kohdallani oli n. 10v sitten, kun pääsin mukaan treenaamaan Tuomon taikashowta sirkuksessa. Helsingissä eräänä iltana tehtiin porukalla Tuomo, hänen vaimonsa, Hessu-susi, meikä, Kalashässäkkä, Kosken Tero ja Valo Virtanen taltiointi Tuomon jutusta sirkuksen maneesilla. Ennen treenejä katsomaan show, vatsat täyteen hattaraa, poppareita ja hot doggeja ja sitten treenaamaan! Kalashässäkkä ja Tero kuvasivat, Valo valaisi ja meikä pääsi pelkäämään seuristorniin!!! Esityksessä oli ainakin kahlekuningasta, levitaatiota ja suden esiin taikominen maneesille. Huomenna 3.6 jälleen tapaamaan Teroa sirkukseen, kun Torniossa kerran olette!

Olin siellä töissä joskus 80 luvun alussa kun oli Vanni norsu, se oli mukava työpaikka. Muistan pikkukallen pienenä.

10 vuotiaita pikkupoikia oltiin, ja Finlandia sirkus teki ensimmäistä kiertuettaan. Rahaa ei ollut lippuihin, ja tuonne oli päästävä. Sirkus tuli yöllä paikkakunnalle, ja mehän pojat oltiin aamulla ihmettelemässä tuota ennennäkemätöntä tapahtumaa.
Päätettiin sitten kysyä töitä lippuja vastaan, ja töihin päästiin. Itselleni jäi loppuiäksi mieleen kun minut nostettiin vesiletkun kanssa norsun häkkiin, ja näytettiin miten fanttia juotetaan. Mikä kokemus, samassa häkissä jättimäisen eläimen kanssa ! No, liput saatiin, ja saatiin myös parina seuraavana kesänä, kunnes ikää tuli ja ei enää muka kehdattu mennä kyselemään töitä, vaikka mieli varmaan teki.

Olin noin 5v (1975 oli vuosi) ja sirkus saapuu Ämmänsaareen. Päivä ihmeteltiin teltan pystyttämistä ja kaikkea muuta ihmeellistä mitä teltan ympärillä tapahtuu. Illalla isän kanssa mentiin näytöstä katsomaan. Muuta en näytöksestä muista, kun norsun joka kakkasi kesken esiintymisen. Paikalle riensi siivouspartio kottikärryineen ja tuotosta oli täysi lasti.
Tällöin söin myös ensimmäisen kerran hattaraa.

Täytyy nyt ensimmäisenä mainita että sirkus kävi Nivalassa 80 -luvun lopussa, oliko Sirkus Finlandia en muista. Sirkukseen tuli KITT . Ritari ässän puhuva auto. Ihan uskomatonta. Siinä se puhujia juontaja käänsi suomeksi

Pienenä likkana tuli käytyä joka vuosi katsomassa esitys. Muistoihin on jäänyt erityisesti 90-luvun lopulla jolloin yhden kesän aikana tuli katsottua kesän aikana 4 esitystä ympäri pohjoista Suomea. Jaa että miksi niin monta.. 🤭 Silloin siellä esiintyi eräs nuori jonglööraaja jota piti päästä katsomaan. 😉. Erään esityksen jälkeen jäätiin kavereiden kanssa seuraamaan teltan purkua ja samalla Callen kanssa ehti muutaman sanasen vaihtamaan. Hyvin Calle jr vetää edelleen ja Finlandia on se ainut ja oikea sirkus jota kannattaa mennä katsomaan joka vuosi

Vi bor 200 m från Varvsbackens idrottsplan i Kristinestad och kunde se och höra då Cirkus Finlandia anlände och ställde upp vagnarna, fordonen och reste det stora tältet. Vi gick alla gånger på cirkus då ni kom hit. En gång då vi promenerade iväg till tältet med våra barnbarn utbrast 5-åriga grabben som bodde lite längre bort: Ni bor ju riktigt lyxigt ni som bor såhär nära cirkus 🙂

Oulussa lapset kamelin kyydissä

Pienenä oli ihan mahtavaa kun sirkus tuli kotikaupunkiin. Ei ollut silloin rahaa lippuun, mutta kävin katsomassa teltan pystytystä ja ulkona olevia eläimiä. Tapasin myös sirkusväkeen kuuluneen, suunnilleen ikäiseni pojan joka temppuili ulkosalla. Vasta myöhemmin tajusin, että hänhän on nykyinen sirkuksen johtaja Calle Jernström jr. Myöhemmin olen vieraillut Sirkus Finlandiassa usein, ensin itsekseni ja sitten oman lapseni kanssa. Rakkaana muistona on myös kun houkuttelin sirkukseen nyt jo edesmenneen appiukkoni, se oli ainoa kerta kun koskaan vietimme aikaa ilman muuta perhettä.

Olen käynyt monet kerrat pienenä 2000 luvun alkupuolella äidin tai isän kanssa sirkuksessa, ja kutsuin ystäviäni myös mukaan ketkä eivät olleet aiemmin sirkusta nähneet. Sirkuksen taianomaista tunnelmaa ei voi sanoin kuvailla, ja edelleen muistellessa hämyistä telttaa ja tuoksua ilmassa, vatsanpohjassa tuntuu jännitys! Upeita esityksiä ja eläimiä unohtamatta. Minulla on edelleen muistoksi ostettu kahvikuppi päivittäisessä käytössä. Toivon vielä joskus pääseväni kokemaan saman tunnelman kuin nuorena.

Yhteiskuva hylkeen kanssa on jäänyt mieleen

Sirkus täytti Pirkkahallin joskus 80-luvulla ja istuin isin kanssa usein lähellä verhoja, joista esiintyjät tulivat. Aina ovien auetessa tuli tuoksu, joka ei ollut kaikkein miellyttävin, mutta jonka vuosikausia yhdistin aina sirkukseen, eläimiin ja iloon. Vasta vuosia myöhemmin viisastuneena ja hieman enemmän maailmaa nähneenä tajusin, että tuo tuoksuhan oli mahorkka. No, edelleen tänä päivänä sirkuksessa käydessä tuoksuttelen, josko jostain tulisi tuttu tuoksu.

Olen käynyt sirkus Finlandiassa joka vuosi vuodesta 2008 alkaen. Välillä Tampereella, välillä muualla. Aina olen päässyt sirkukseen vaikka olen asunut eri puolilla Suomea. Nykyään käydään oman 5 v pojan kanssa ja innolla odotamme taas sirkus Finlandia saapumista elokuussa! Koskaan en ole pettynyt,aina jotain uutta ja upeaa!

Ehkä paras muisto sirkus finlandiasta on kun päästiin useampana vuonna lämppäriksi esiintymään.

Muistan kerran, jolloin sirkus Finlandia tuli Kuusamoon norsut autoletkassa kävellen. Ne olivat niin upeita ja mieleenpainuvia eläimiä. Muistan myös vuoden, jolloin menimme koulun jälkeen sirkusalueelle kyselemään töitä ja palkaksi saimme liput näytökseen. Paikat olivat tietysti halvimmassa katsomossa, mutta se tunne, kun oli itse omalla työllä sen ansainnut, oli voittamaton. Jäi ala-asteikäisen tytön mieleen ikuisesti. Aikuisena tullut pari kertaa käytyä fiilistelemässä tunnelmaa, upea kokemushan sirkus aina on.

Minun mielestäni Sirkus Finlandian esiintyjät ovat olleet todella huikeita.

Muistan jokavuotisena kohokohtana kun menimme perheen kanssa Sirkus Finlandiaan. Perheellä ei ollut paljonkaan ylimääräistä rahaa joten sitä nipistettiin säästöön pitkin vuotta jotta seuraavan vuoden liput saatiin ostettua. Muistan että pienen tytön sydämeni meinasi haljeta kateudesta ja ihailusta kun Anna-niminen tyttö sai paljetein koristellussa (muistaakseni vaaleanpunaisessa tai valkoisessa) balettipuvussa ratsastaa elefantilla keskellä sirkuksen maneesia! Me olimme suurinpiirtein saman ikäisiä. Itselläni oli myös balettipuku, sillä tanssin balettia, ja tuosta hetkestä eteenpäin haaveilin ja näin unia paljetein koristellusta puvusta ja elefantin päällä ratsastamisesta.
Päädyin sirkusharrastuksen pariin ja nykyiseen ammattiini ehkä osittain tämän muiston johdosta. Muistan myös villin numeron, jossa Langry teki akrobaliaa ja tasapainoilua palavan tulen ympäröimänä ja soitti rumpuja. Ihailin esityksen energiaa ja tulen varjoja teltan seinillä.
Siitä saakka kun minusta itsestä tuli äiti, olen vienyt lapseni joka vuosi katsomaan Sirkus Finlandiaa. Kiitos Finlandialle näistä muistoista ja sydämen menetyksestä sirkukselle! ❤️

Lapsuudessani 80-luvulla se oli aina jännittävä päivä, kun Sirkus Finlandian teltta nousi lähikentälle. Meitä suuntasi heti pieni porukka lapsia kyselemään töitä, jotka tekemällä saimme sitten itsellemme liput. Esimerkiksi keräilimme roskia pois katsomon alta, jaoimme mainoslappuja tms. Taisimme joskus saada jopa harjailla hevosia.

Muistan, kun Sirkus Finlandia oli Lieksassa joskus 1980-luvun alkupuolella. Meillä lapsilla oli ostettuna kaikkein halvimpien paikkojen liput. Esityspäivänä satoi kaatamalla vettä ja menimme näytökseen kumikengät jalassa. Teltan sisällä yhdessä aitiossa oli valtava rapakko, eikä siinä istunut ketään. Kekseliäinä lapsina talsimme kumikengät jalassa aitioon paremmille paikoille, eikä kukaan häätänyt meitä sieltä pois. Tuolloin järjestettiin arpajaiset, joihin voi osallistua aikakausilehdestä leikatulla kupongilla. Sirkustirehtööri kutsui minut sieltä eturivistä onnettareksi ja minä poika polleana marssin kumppareissani areenalle valokeilaan suorittamaan arvontaa. Sain muistaakseni lahjaksi hattaran arpojan työstäni.

Pikkupoikana odotettiin aina sirkuksen tuloa Parkanoon.
Heti kun sirkus saapui, pojettiin polkupyörillä teltan lähelle.
Kysyttiin että voidaanko auttaa teltan pystytyksessä?
Tottakai sanottiin ja niin tehtiin aputöitä ja saatiin vapaaliput illan näytökseen.
Sirkuksen tuoksu oli pikku poikana lumoava.
Hattara ja popcorn, ai että 🙂

Joskus 1980-luvulla olin satunnaisesti paikallisen lastenvaateliikkeen mannekiinina muotinäytöksissä. Olin jotain 7-10 -vuotias. Yhden näytöksen jälkeen sain luvan ihan omalla rahalla jäädä ilman vanhempia suoraan naapurissa olevalla urheilukentällä esiintyvän Sirkus Finlandian näytökseen. Ihailin suunnattomasti Annaa, joka esiintyi silloin nuorena naisena / tyttönä. Säästin ohjelmalehteä todella pitkään isona aarteenani 🙂

Kävin ensi kertaa sirkus Finlandiassa vuonna 2010 sen jälkeen olen joka vuosi käynyt katsomassa uusia esityksiä

Kävin Sirkus Finlandiassa 2008 ja oli erilaisia ajoneuvoja – haluan nyt tässä vaiheessa kiittää Sirkus Finlandiaa 50-v juhlan kunniaksi.

Muistan, kun olin ala-asteikäinen ja Sirkus Finlandia tuli Kokkolaan. Hiivimme esityksen jälkeen kavereiden kanssa teltan ympärillä toivoen näkevämme valovoimaiset artistit vielä kerran. Yksi nuori esiintyjä tuli juttelemaan kanssamme ja piirsi nimikirjoituksen muistovihkooni – se on minulla yhä tallessa. 💕