Olen käynyt monet kerrat pienenä 2000 luvun alkupuolella äidin tai isän kanssa sirkuksessa, ja kutsuin ystäviäni myös mukaan ketkä eivät olleet aiemmin sirkusta nähneet. Sirkuksen taianomaista tunnelmaa ei voi sanoin kuvailla, ja edelleen muistellessa hämyistä telttaa ja tuoksua ilmassa, vatsanpohjassa tuntuu jännitys! Upeita esityksiä ja eläimiä unohtamatta. Minulla on edelleen muistoksi ostettu kahvikuppi päivittäisessä käytössä. Toivon vielä joskus pääseväni kokemaan saman tunnelman kuin nuorena.

Yhteiskuva hylkeen kanssa on jäänyt mieleen

Sirkus täytti Pirkkahallin joskus 80-luvulla ja istuin isin kanssa usein lähellä verhoja, joista esiintyjät tulivat. Aina ovien auetessa tuli tuoksu, joka ei ollut kaikkein miellyttävin, mutta jonka vuosikausia yhdistin aina sirkukseen, eläimiin ja iloon. Vasta vuosia myöhemmin viisastuneena ja hieman enemmän maailmaa nähneenä tajusin, että tuo tuoksuhan oli mahorkka. No, edelleen tänä päivänä sirkuksessa käydessä tuoksuttelen, josko jostain tulisi tuttu tuoksu.

Olen käynyt sirkus Finlandiassa joka vuosi vuodesta 2008 alkaen. Välillä Tampereella, välillä muualla. Aina olen päässyt sirkukseen vaikka olen asunut eri puolilla Suomea. Nykyään käydään oman 5 v pojan kanssa ja innolla odotamme taas sirkus Finlandia saapumista elokuussa! Koskaan en ole pettynyt,aina jotain uutta ja upeaa!

Ehkä paras muisto sirkus finlandiasta on kun päästiin useampana vuonna lämppäriksi esiintymään.

Muistan kerran, jolloin sirkus Finlandia tuli Kuusamoon norsut autoletkassa kävellen. Ne olivat niin upeita ja mieleenpainuvia eläimiä. Muistan myös vuoden, jolloin menimme koulun jälkeen sirkusalueelle kyselemään töitä ja palkaksi saimme liput näytökseen. Paikat olivat tietysti halvimmassa katsomossa, mutta se tunne, kun oli itse omalla työllä sen ansainnut, oli voittamaton. Jäi ala-asteikäisen tytön mieleen ikuisesti. Aikuisena tullut pari kertaa käytyä fiilistelemässä tunnelmaa, upea kokemushan sirkus aina on.

Minun mielestäni Sirkus Finlandian esiintyjät ovat olleet todella huikeita.

Muistan jokavuotisena kohokohtana kun menimme perheen kanssa Sirkus Finlandiaan. Perheellä ei ollut paljonkaan ylimääräistä rahaa joten sitä nipistettiin säästöön pitkin vuotta jotta seuraavan vuoden liput saatiin ostettua. Muistan että pienen tytön sydämeni meinasi haljeta kateudesta ja ihailusta kun Anna-niminen tyttö sai paljetein koristellussa (muistaakseni vaaleanpunaisessa tai valkoisessa) balettipuvussa ratsastaa elefantilla keskellä sirkuksen maneesia! Me olimme suurinpiirtein saman ikäisiä. Itselläni oli myös balettipuku, sillä tanssin balettia, ja tuosta hetkestä eteenpäin haaveilin ja näin unia paljetein koristellusta puvusta ja elefantin päällä ratsastamisesta.
Päädyin sirkusharrastuksen pariin ja nykyiseen ammattiini ehkä osittain tämän muiston johdosta. Muistan myös villin numeron, jossa Langry teki akrobaliaa ja tasapainoilua palavan tulen ympäröimänä ja soitti rumpuja. Ihailin esityksen energiaa ja tulen varjoja teltan seinillä.
Siitä saakka kun minusta itsestä tuli äiti, olen vienyt lapseni joka vuosi katsomaan Sirkus Finlandiaa. Kiitos Finlandialle näistä muistoista ja sydämen menetyksestä sirkukselle! ❤️

Lapsuudessani 80-luvulla se oli aina jännittävä päivä, kun Sirkus Finlandian teltta nousi lähikentälle. Meitä suuntasi heti pieni porukka lapsia kyselemään töitä, jotka tekemällä saimme sitten itsellemme liput. Esimerkiksi keräilimme roskia pois katsomon alta, jaoimme mainoslappuja tms. Taisimme joskus saada jopa harjailla hevosia.

Muistan, kun Sirkus Finlandia oli Lieksassa joskus 1980-luvun alkupuolella. Meillä lapsilla oli ostettuna kaikkein halvimpien paikkojen liput. Esityspäivänä satoi kaatamalla vettä ja menimme näytökseen kumikengät jalassa. Teltan sisällä yhdessä aitiossa oli valtava rapakko, eikä siinä istunut ketään. Kekseliäinä lapsina talsimme kumikengät jalassa aitioon paremmille paikoille, eikä kukaan häätänyt meitä sieltä pois. Tuolloin järjestettiin arpajaiset, joihin voi osallistua aikakausilehdestä leikatulla kupongilla. Sirkustirehtööri kutsui minut sieltä eturivistä onnettareksi ja minä poika polleana marssin kumppareissani areenalle valokeilaan suorittamaan arvontaa. Sain muistaakseni lahjaksi hattaran arpojan työstäni.

Pikkupoikana odotettiin aina sirkuksen tuloa Parkanoon.
Heti kun sirkus saapui, pojettiin polkupyörillä teltan lähelle.
Kysyttiin että voidaanko auttaa teltan pystytyksessä?
Tottakai sanottiin ja niin tehtiin aputöitä ja saatiin vapaaliput illan näytökseen.
Sirkuksen tuoksu oli pikku poikana lumoava.
Hattara ja popcorn, ai että 🙂

Joskus 1980-luvulla olin satunnaisesti paikallisen lastenvaateliikkeen mannekiinina muotinäytöksissä. Olin jotain 7-10 -vuotias. Yhden näytöksen jälkeen sain luvan ihan omalla rahalla jäädä ilman vanhempia suoraan naapurissa olevalla urheilukentällä esiintyvän Sirkus Finlandian näytökseen. Ihailin suunnattomasti Annaa, joka esiintyi silloin nuorena naisena / tyttönä. Säästin ohjelmalehteä todella pitkään isona aarteenani 🙂

Kävin ensi kertaa sirkus Finlandiassa vuonna 2010 sen jälkeen olen joka vuosi käynyt katsomassa uusia esityksiä

Kävin Sirkus Finlandiassa 2008 ja oli erilaisia ajoneuvoja – haluan nyt tässä vaiheessa kiittää Sirkus Finlandiaa 50-v juhlan kunniaksi.

Muistan, kun olin ala-asteikäinen ja Sirkus Finlandia tuli Kokkolaan. Hiivimme esityksen jälkeen kavereiden kanssa teltan ympärillä toivoen näkevämme valovoimaiset artistit vielä kerran. Yksi nuori esiintyjä tuli juttelemaan kanssamme ja piirsi nimikirjoituksen muistovihkooni – se on minulla yhä tallessa. 💕